Jouni Mäkelä (1957-2021)

Jouni oli aito, oikeudenmukainen ja kuunteleva ihminen 

Lapsesta lähtien muistan Jounin, jolla riitti aina aikaa ja huomiota meille työväentalolla leikkiville lapsille. Jounin elämän yksi tärkeimmistä asioista oli olla lapsilleen ja lastenlapsilleen heidän vierellään kulkeva rakastava isä ja pappa. Pappa, joka jaksoi tehdä innostuneesti asioita yhdessä lasten kanssa. Itsekin pääsin mukaan leireille, joissa Jounin retki-innostus oli tarttuvaa. Muistan, kuinka Jouni lauloi meille lauluja ja Jounin suosikki oli: “Pupulla on pitkät korvat ja pöperö pää.” 

Nuoruusvuosinaan Jouni löysi rinnalleen Lea-vaimon, jonka kanssa hän perusti perheen Forssaan. Jouni opiskeli posteljoonin ammatin jälkeen insinööriksi ja teki töitä pari vuosikymmentä tietohallinnossa ja tukipalvelupäällikkönä FAK:ssa, Faktiassa ja Lounais-Hämeen ammatillisessa kuntayhtymässä. Työkaverina Jouni oli rauhallinen, harkitsevainen ja yhteistyökykyinen.

Aikuisiällä opin tuntemaan Jounin vielä paremmin. Hän oli mitä parhain ja luotettavin yhteistyökumppani. Pystyin aina luottamaan Jouniin politiikan myrskyissä. Hän ei arvostellut ketään. Maltilliselle ja vakaalle tyylilleen uskollisena hän usein pohdiskeli, miten voisi hoitaa asioita vielä paremmin muita kuunnellen. Jounille puolueen etu oli aina omaa etua tärkeämpi. Hän nautti politiikan hektisyydestä. Jouni oli monessa mukana mm. SDP:n Hämeen piirin puheenjohtajana, Forssassa kaupunginvaltuutettuna ja Hämeen ammattikorkeakoulun hallituksen jäsenenä. Jouni oli politiikan moniosaaja ja hänellä oli myös vahvat verkostot ympäri Suomea. Jounia arvostettiin ja kuunneltiin sekä sosialidemokraattisen puolueen johdossa että naapuripuolueiden toimijoiden keskuudessa.   

Politiikassa Jounille oli tärkeää, että asioita tehdään yhdessä ja joukkovoimalla. Hän ei hyväksynyt oman edun tavoittelua ja hänelle oli tärkeää, että kaikkien ääni piti kuulua päätöksenteossa. Vaikeatkin päätökset piti tehdä kaikkia kuunnellen ja sen jälkeen päätösten takana pysyttiin. Viimeiset vuodet Jouni johti itselleen hyvin rakasta Tyykidemareiden yhdistystä. Jouni oli kuunteleva ja aatteellinen puheenjohtaja.      

Jouni oli myös kiekkomies henkeen ja vereen. Hän oli pitkään jääkiekkotuomari. Jääkiekkotuomarina ja poliitikkona hän joutui kestämään välillä repivääkin arvostelua, mutta hän suhtautui arvosteluun jounimaisen tyynesti niin politiikassa kuin jäillä. 

Viime kesänä Jouni rakensi sukunsa maille laavun, johon hän suunnitteli yhteisiä hetkiä savusaunan, yhteisten pelien, leikkien ja muun mukavan kanssa. Jouni haaveili jo rauhallisista eläkepäivistä tärkeiden harrastustensa parissa.

Jounin viimeinen ja riemukas facebook -päivitys 9.2.2021 muistuttaa meitä kaikkia siitä, että vaikka elämä on vain lyhyt hetki, pitää se elää täydesti loppuun asti: “Tänään on ihanteellinen hiihtokeli. Mäet pystyi “juoksemaan” latua pitkin ylös ja luistokin oli mukavasti kohdallaan. Kevyt neljä kierrosta oli huikean mukava hiihtää.”  

Jounin elämänkaaren viimeisenä torstaina olin Jounin kanssa yhteyksissä. Tulevat kuntavaalit mietityttivät vaalipäällikköä, mutta Jouni sanoi saavansa virtaa hiihtoladulta. Jouni kertoi, että oli lähdössä pitkälle hiihtolenkille Torrolle aikaisin lauantaiaamuna. 

Jouni lähtikin sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä tekemään uusia latuja ja hiihtoreissuja jonnekin kauas. Jouni nukahti rauhallisesti ikiuneen omassa sängyssään rakkaan vaimonsa viereen.

Jounia jäivät kaipaamaan Jounille rakas vaimo Lea, lapset Niko, Saija ja Maaret, joka jatkaa Jounin toivomuksesta Jounin latuja politiikassa, lastenlapset Ilona, Leevi ja Olivia sekä äiti ja laaja suku. Jounin muisto elää myös meidän kaikkien ystävien mielissä. Enää ei ole Jounia, jolta voi kysyä: “Kysy Jounilta, Jouni tietää.”

Emmi Lintonen 

Jaa teksti