Seison muistomerkillä, joka herättää varmasti meissä jokaisessa kunnioitusta ja myös ylpeyttä siitä, että saamme olla osa tätä sukupolvien ketjua. Tänä työn päivänä olemme kunnioittamassa niitä ihmisiä, jotka uskalsivat taistella heikomman puolesta. He uskalsivat uhrata kaiken vaatimalla tavalliselle ihmiselle parempia elinoloja ja vaatimalla rauhaa maailmaan.
Maailmaa ei voi rakentaa ilman toivoa muutoksen mahdollisuudesta. Nämä vasemmistolaiset ihmiset, jotka sata vuotta sitten käynnistivät muutosvoiman, uskoivat yhteisen toiminnan voimaan, joukkovoimaan. Sama voima on koonnut meidät tänään tänne Korko-ojalle näiden yhä elävien arvojen äärelle. Meidän vasemmistopuolueiden pitää olla edelleen tulevaisuuden muutosvoima. Olemme niitä, jotka uskallamme kantaa vastuun omista päätöksistämme, luomalla samalla turvaverkkoja kaikkien heikompiosaisten puolesta.
Olen tyytyväinen siihen, että Suomen hallitus jatkaa pääministeri Sanna Marinin johdolla vaikean budjettiriihen jälkeen yhdessä ja työtä tehdään edelleen heikompiosaisten puolesta. Onneksi Suomeen porvarilliset myrskytuulet eivät päässeet pyyhkäisemään hallitusta kumoon ja samalla olisi ollut vaara, että porvarilliset voimat olisivat päässet kurittamaan työttömiä, polkemaan työehtosopimuksia ja kikyn voimalla olisi taas menty eteenpäin: työaikoja olisi pidennetty, lomarahat olisi leikattu, palkkatasoja olisi jäädytelty ja paikallista sopimista olisi lykitty eteenpäin.
Yrjö Kallinen, opetusneuvos, kansanedustaja totesi eduskunnan istunnossa vuonna 1948: Kansojen välisen rauhan puolesta ja sen hyväksi voidaan vaikuttaa ainoastaan puhtaasti rauhanomaisia suhteita lujittamalla. Toiseen suuntaan käyvät keinot merkitsevät kohtalokasta erehdystä, nykyisin kohtalokkaampaa kuin koskaan ennen. Yrjö Kallisella, pasifistilla oli mielessä maailmansodan kauhut ja hän tiesi, mitä sotaan joutuminen tarkoitti. Siksi meistä jokainen varmasti tänäänkin toivoo, että suurvaltojen johtajille olisi annettu viisautta, että he arvostaisivat ihmisarvoa ja ihmiselämää niin etteivät leikkisi elämällä. Elämä on arvokas lahja, jota kaikkien tulee kunnioittaa.
Samaa mieltä Kallisen kanssa oli ollut myös Winston Churchill, joka halusi v.1946 perustaa eurooppalaisen perheen ja rauhan liiton, jossa eurooppalaiset voivat toimia rauhassa, vapaina ja turvassa ilman pelkoa sodista. Onkin ollut kummallista, kun vaikeasta koronan aiheuttamasta EU:n elvytyspaketista on haettu eduskunnan hyväksyntää, niin eduskunnan yksi EU-myönteisin puolue kokoomus on lähtenyt rapauttamaan asian käsittelyä sisäpoliittisten populististen pisteiden keräilyjensä takia. 27 jäsenvaltion ja EU:n mottohan on ollut, että se on moninaisuudessaan yhtenäinen. Tätä yhtenäisyyttä kokoomus ja sen johto ”äänestäkää tyhjää” -tempuillaan häpäisee. Nyt ei ole kokoomuslaisen tyhjän temppupolitiikan aika. Suomi ja koko Eurooppa tarvitsee näinä vaikeina korona-aikoina vastuullista eurooppalaista yhtenäisyyttä. Myös vaikeassa EU:n elvytyspaketin hyväksynnässä.
Elämänarvoista suvaitsevaisuus, inhimillisyys ja empatiakyky tekevät yhteiskuntarauhan. Tasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta luo yhteiskuntarauhaa ja siksi meidän vasemmistopuolueiden tulee rakentaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Jokainen meistä ikääntyy, ehkä sairastuu ja kukaan meistä ei halua kuulla olevansa yhteiskunnan heikoin lenkki. Kun pidämme huolen vähäosaisistamme, sairaistamme, lapsistamme, toisistamme pidämme myös huolen siitä, että me kaikki voimme elää turvallisessa yhteiskunnassa, turvallisessa Forssassa.
Tulevissa kuntavaaleissa ratkaistaan se, kuinka kuntalaisten hyvinvointipalvelut järjestetään. Pelkään, että koronasta tule liian suuri pahoinvointilasku maksettavaksi meille kaikille, jos emme nyt pidä huolta toisistamme. Ei ole oikein, jos Forssassa kaikki peruskoululaiset sullotaan monitoimikeskukseen, unohdamme maksuttomien varhaiskasvatuspalvelujen kehittämisen, terveyspalvelut karkaavat kauas ja vanhustenhoidossa ei ole tarpeeksi työntekijöitä. Pitää löytyä hyvinvoinnin valoa koronan jälkeen ja muistaa samalla, kuinka Suomi nousee luovuudesta, sivistyksestä, taiteesta ja tieteestä.
Koska olemme osa tätä tänään Korko-ojalla kunnioittamaamme sukupolvien ketjua, perintö velvoittaa meitä toimimaan. Maailmaa ei voi rakentaa ilman toivoa muutoksen mahdollisuudesta. Vahvoja muutosvoimia tarvitaan. Parempaa maailmaa rakentaessa on siirrettävä katse tulevaisuuteen. Me kaikki tarvitsemme luottamusta huomiseen. Sellaiseen huomiseen, jossa lupauksista ja tavoitteista pidetään kiinni.